Kaksi sitrustorttua

Teimme lyhyellä aikavälillä kaksi sitrustorttua eri ohjeilla, ensimmäisen tortun palmusunnuntaiksi ja toisen pitkäperjantaiksi.

Leipomani torttu numero yksi on vielä leivontapäivänä melko kovaa, mutta yön jälkeen se olisi ollut kokemuksen mukaan ihanan rapean tahmeaa. Meillä ei tosin nyt ollut aikaa antaa tortun olla yön yli jääkaapissa, vaan söimme koko tortun heti kun se oli jäähtynyt. Leikkaaminen vaati vähän vääntöä, mutta maku palkitsi vaivat ; ) Ohje Hesarista, vuodesta ei tietoa.


Sitrustorttu nro 1



pohjaan:

125g voita tai margariinia
3/4 dl tomusokeria
2½ dl vehnäjauhoja

täytteeseen:

2 munaa
2 dl sokeria
2 rkl vehnäjauhoja
2 rkl sitruunamehua
2 rkl appelsiinimehua
1/4 tl suolaa
½ tl leivinjauhetta

pinnalle:

tomusokeria

Sekoita pohjataikinan aineet keskenään. Vuoraa paistovuoka leivinpaperilla ja levitä taikina leivinpaperin päälle. Nosta taikinaa reunoillekin.



Kypsennä pohjaa 175 asteisessa uunissa 15 minuuttia.

Vaahdota kevyesti munat ja sokeri ja lisää joukkoon muut aineet.
Kaada seos puolikypsän pohjan päälle ja nosta vuoka uuniin vielä noin puoleksi tunniksi.



Jäähdytä ja peitä foliolla. Nosta jääkaappiin vuorokaudeksi.



Koristelin kakun vielä tomusokerilla ja suklaamunilla.

Tyttö



Sitrustorttu nro 2


Torttu nro 2 on vanha bravuuri jo ajoilta, jolloin tyttö ei ollut vielä muonavahvuudessa. Sen ohje on Kodin Kuvalehdestä: "Hennan sitrustorttu". Saatteessa kerrottiin, että ohjeen toi toimitukseen kotitalousteknikoksi valmistuva Henna Tommola. Terveisiä Hennalle, jos jostain kohtalon oikusta tätä luet: ohjeesi on ollut aktiivisessa käytössä perheessämme vuosia ja aina yhtä ihastunutta arviota on saatu monenlaiselta maistajakunnalta : )

pohja
150 g margariinia
3 dl vehnäjauhoja
2 rkl sokeria
riapus suolaa
3/4 dl vettä

Sekoita pohjan ainekset ja taputtele piirakkavuoan pojalle ja reunoille. Tue reunat foliolla ja pistele pohja haarukalla. Paista 225 asteessa n. 10 minuuttia kunnes se on vaaleanruskea.



Sekoita kierrevatkaimella kattilassa
sitrustäyte

2 appelsiinin puristettu mehu
1 sitruunan puristettu mehu
1 dl sokeria
1/2 dl vettä
2-3 rkl vehnäjauhoja
25 g voita
4 keltuaista

ja lämmittele ne lähes kiehuviksi, kunnes sakenevat. Ota kattila liedeltä.

marenkipäällys
vatkaa 4 munanvalkuaista kovaksi vaahdoksi
ja lisää siihen vähitellen 8 rkl sokeria

Lisää sitruskiisseli paistetulle pohjalle ja nostele marenki ilmavasti päällimäiseksi. Paista torttua uunissa vielä viitisen minuuttia, kunnes marenki saa vähän väriä. Vahdi silmä kovana koko ajan uunia, ettei marenki pääse kärähtämään!


Jäähdytä.



Tylli

Karitsalle kaveri

Sisarteni ja minun keittokirjaparhaimmistoon kuuluu Valion vihkomainen sarja, jonka Tervetuloa juhlaan -kirjan (Tikkurila, 1997) ohjeet on moni herkkusuu vuotuis- ja muissa perhejuhlissamme hyviksi havainnut. Huomenna valmistan kirjan ohjeella jo useana pääsiäisenä tarjoamaani täytettyä kirjolohta, jonka vatsaan kätketään herkkukurkkua, kaprista, tilliä ja smetanaa. Osittain samat ainekset aateloivat tämänpäiväisen karitsan sisäfileiden kyytipojan, hunajaperunat. Ohje on sovellettu mainitun kirjan reseptistä.

Suosittelen lämpimästi, sopii varmasti myös monen muun herkullisen lihapihvin kyytipojaksi.

Hunajaperunat pääsiäiskaritsan seuraksi
riittää kahdeksalle nälkäiselle

noin kilo perunoita pyöreiksi linteiksi viipaloituina
kaksi sipulia pienehköksi hakattuna
4 herkkukurkkua pieninä kuutioina
2 purkkia smetanaa
1 dl ruokakermaa
noin desi juoksevaa hunajaa (lämmitä nopeasti mikrossa juoksevaksi)
1 ½ tl suolaa
mustapippuria

Lado perunat, sipulit ja kurkku uunivuokaan tai kahteen.
Sekoita kastikkeen ainekset ja kaada perunoiden päälle.
Paista 200 asteessa noin tunti.


Kuva alareunassa on itse valmistamaani minttuhyytelöä. Olen monena pääsiäisenä ollut turhautunut siihen, että lampaan pakollinen kumppani minttuhyytelö myydään melko kookkaissa purkeissa. Käytännössä olen aina jouluna laittanut käyttämättä jääneen hyytelön roskiin. Nyt keitin sopivan määrän yksikertaisesti hyytelösokerista ja pienestä määrästä sitruunamehua. Tuoreet mintut lisäsin lämpimään hyytelöön, jonka vielä ajoin silpuksi tehosekoittimella. Toimi hyvin, eikä jäänyt kuin teelusikallinen yli : )



Monenlaista silmänruokaa on tietenkin tullut pääsiäiseksi laiteltua.

Tässä yksi juttu, jota ei tarvitse kerätä pääsiäisen jälkeen heti pois, sillä toimii yleiskoristeena myös muulloin.

Ohjeen idea on Johanna Viherahon ja Sari Tammikarin kirjasta Ideoita kotiin koko vuodeksi (Porvoo, 2008).

Tarvitaan huoneilmassa kuivuvaa askartelumassaa (käytimme Das-massaa), pitsiä, piparkakkumuotteja, neulepuikko ja kaunista nauhaa ripustamiseen.


Koska halusimme Tytön kanssa ripustaa koristeita eteisen oveen, jossa ne näkyvät molemmilta puoliltaan, kaulitsimme massan siten, että sekä ala- että päällyspuolella oli pitsi.







Alkuperäisessä ohjeessa käskettiin lisäämään kuivuneisiin koristeisiin vielä tippa eteeristä öljyä. Itse suhautin yhteen eau de parfymiäni. Hmm...



Tytön kanssa vähän vielä opettelemme tätä blogaajan elämää. Saimme suureksi iloksemme Namihiireltä oheisen tunnustuksen. Koska emme toistaiseksi tiedä, mitä sillä kuuluisi taiteen sääntöjen mukaan tehdä, liitämme sen iloisina ja ylpeinä tähän loppuun.

Tipuja

Pääsiäistunnelmissa tein aiemmin esiteltyjen pupujen seuraksi tipuja.
Sovelsin pupujen ohjetta, lankakin on sama. Malli kehittyi siinä tehdessäni.



Pienet siivet neulahuovutin Huopanen langanpätkistä, jonka ensin avasin haituvaisiksi.



Olen tyytyväinen lopputulokseen, vallankin kun voin tuntea aitoa ylpeyttä myös mallin kehittelystä.








Rauhallista rinnakkaineloa Elmeri-kissan kanssa...

Monenlaisa muitakin suunnitelmia on pääsiäisen varalle, pysykää kanavalla ; )

Tylli

Pusut, joissa jauho ei pölise

Sain kutsun "Tarmonpäivän" juhliin, koska juhlia ei haluta nimittää tupaantulijaisiksi, vaikka rakastunut pari on juur’ikään muuttanut uuteen kotiin. Myös tuliaisten tuominen oli kutsussa kovin kiellettyä, MUTTA...
...tuumimme Tytön kanssa, että tuskinpa kukaan voi pahastua rakkaudella väkerretyistä pikku pusuista : )

Ruokaohjeita ja herkkuja á la Marie -sivuilta olimme jo aiemmin bonganneet pusuohjeen, joka kertaalleen todettiin hieman hermoja vaativaksi askareeksi, mutta jonka lopputulos on namihermoja kutkuttava. Illan emäntä ei tule juttuun tavallisten jauhojen kanssa, joten pusuista oli sorvattava gluteenittomia.

Näin se menee:

Vatkaa 3 valkuaista kovaksi vaahdoksi. Lisää siihen vähitellen 2 dl sokeria. Jos teet mansikkapusuja, lisää 1 ½ dl mansikkatomusokeria ja ½ dl tavallista sokeria.



Jos teet mokkapusuja (kuten kuvassa) lisää 1 ½ dl tomusokeria ja ½ tavallista ja 1 tl vaniljasokeria, 1 tl tummaa kaakaota ja 1 tl pikakahvijauhetta (jauhoin sen ensin tosi hienoksi huhmareessa).



Nostele vaahto pursotuspussiin ja pursota keksipohjalle kauniita pusuja.



Tavallisissa pusuissa käytimme Marie-keksejä, gluteenittomiin käytimme Semperin kolakeksejä (olivat pohjaratkaisuna paljon paremman makuisia kuin Mariet).


Kuvassa gluteenittomia mansikkapusuja.

Sitten pusut uuniin 150 asteeseen noin 8 minuutiksi.

Tässä olikin homman helppo vaihe.

Vaativa vaihe on suklaakuorrutus: Sulata 150-200 gramman suklaalevy (kaksinkertaiseen annokseen 300 g) mikrossa ja lisää siihen 1 tl öljyä. Marie ilmoittaa dippaavansa pusut suklaaseen, mutta me sudimme suklaan silikonipensselillä. Sekin oli riittävän työlästä.

Pienenä vinkkinä: kuorruttamattomia pusuja kannattaa siirrellä isolla neulalla tai neulepuikolla. Käsillä tai lastalla siirreltäessä pusupinta helposti rikkoutuu. Kun suklaa on jääkaapissa yön yli jähmettynyt, pusuja on jo paljon helpompi käsitellä. Pusut pitää säilyttää jääkaapissa ja syödä mielellään valmistusta seuraavana päivänä.


Nonparellit keventävät tumman suklaapinnan raskaahkoa ulkonäköä.



Kauniisti koristeltu rasia kruunaa jutun.




Ikävä kyllä kuva ei monista tempuistani huolimatta suostunut siirtynään tähän oikein päin. Ne temput on nyt lopetettava, sillä täytyy puuhailla lauantain monet hommat, että illalla voi lähteä Tarmonpäivän juhliin.

Hyvää Tarmonpäivää kaikille Tarmoille ja muillekin tarmonpesille!

Tylli ja assistenttina toiminut Tyttö

Pupu huopuu

Tyttö on hiihtolomalla enonsa perheen luona, jonne laitan <3 terveiset blogipäivityksen myötä.



Olen pannut merkille, että monilla muillakin blogisteilla on pupu-aiheisia päivityksiä. Mieli kääntyy kevääseen, vaikka tuntuu kyseenalaiselta, näemmekö tänä vuonna sulavilta kinoksilta nurmea vielä vappunakaan : )

Ostin lumikinosten kunniaksi pari kerää valkoista Novita Huopasta. Langan vyötteessä oli huovutettavien lapasten ohje. Noudatin naiskokoa, johon luotiin 10 silmukkaa puikolle. Lopputulos paljasti, että lapsen kokokin olisi riittänyt (8 silmukkaa).


Kuva antaa käsitystä huovuttamattoman tuotteen koosta.

Pesin tumput ensin 40 asteessa todetakseni, että mahtuisivat miehellekin. Sitten toistin pesun 30 asteessa ja sain 14-vuotiaalle pojalleni sopivan koon. Hän on innokkaasti huopalapasia pitänyt. Yhden kerran käytin minäkin potkuriretkellä sillä seurauksella, että värjäytyivät kämmenestä vähän sinertäviksi.



Lankaa lapasiin meni vähän yli kerän. Lopuista langasta päätin tehdä pupuja pääsiäispöytään.

Ohje on Novitan uusimmasta lehdestä.

Ensin virkataan (käytin koukkua nro 5) 22 ketjusilmukkaa, jotka suljetaan renkaaksi. Siihen spiraalina kiinteitä silmukoita, kunnes työ on 7 cm. Seuraavalla kerroksella kavennetaan joka toinen silmukka, työ päätellään ja pupun selkä ommellaan kiinni.

Pääksi virkataan 10 ketjusilmukkaa renkaaksi, johon kiinteitä silmukoita spiraalina 3 senttimetrin verran. Sitten kavennetaan joka toinen silmukka, ja pupun päälaki ommellaan kiinni. Pupun pään sisään laitetaan sopiva määrä villalankaa ja pää ommellaan kiinni hartioihin.



Ja ei kun uutta pupua virkaamaan! Kun pupuja on riittävästi, ne laitetaan 40 asteiseen koneeseen parin pyyheliinan kanssa.

Huopuneet puput venytellään muotoonsa ja harjataan pörröisiksi. Minä käytin mokkakengille tarkoitettua, pientä teräsharjaa.



Lopuksi hahtuvavillasta neulahuovutetaan pupuille korvat ja hännäntöpykkä. Tyttö osti minulle neulahuovutusvälineet joululahjaksi. Kuulin eilenkin hänen äänensä sanovan: ”Äiti, älä pistä sormeesi!” Ja minähän pistin, valkoiselle pupun turkille tirahteli parinkin kertaa kauniin punaista verta.

Olen lopputulokseen hyvin tyytyväinen. Erikoisesti minua ilahduttaa, että pupuja voi tosiaan käyttää pääsisäispöydässä munan lämmittimenä. Virkkaan vielä kaksi, että jokaiselle perheenjäsenelle on oma pupu, ehkä vielä muutaman pääsiäisvieraita varten…

Pehmeitä seminaaritöitä

Luulin kauan, ettei pitsineuletta normaalin tuhertelijan auta ryhtyä yrittämään, kunnes Maiju valoi minuun uskoa. Ja kas - viime kesänä valmistui ensimmäinen pitsineulehuivini ja syksyllä erinäisissä seminaareissa istuessani laadin Tytölle pitsineuleiset baskerin ja kaulahuivin. "Ammattipiireissä" parjatulla Novitan ohjeilla ja langoilla ne väkersin omaksi ja Tytön iloksi. Lanka on Puroa, väri jäätynyttä karpaloa. Samasta langasta tein vielä huovutetut lapaset, mutta siitä aihepiiristä taidan julkaista myöhemmin ihan oman jutun.


Syystalvesta seminaareissa kuultiin takarivistä taas puikkojen kilinää. Tulos on tässä.

Aluksi sovittelin jakkuun ihan tavallisia nappeja, mutta aiemmassa postauksessa mainitusta Virkkauksen Ilo -kirjasta sain idean virkata napit. Antavat mielestäni omanlaistaan, vanhahtavaa luonnetta neuleelle.

Ohje löytyy täältä.


Langan väri toistuu näissä ulkokuvissa hyvin totuudenmukaisena. Valitsin sen ajatellen, että sopisi hyvin farkkujen seuraksi. Malli oli käytännössä pidempi, kuin minkä mielikuvan mallikuvasta sain. "Villamekot ovat muotia", muistutti Tyttö.


Lanka Novitan Rose oli varsin kivasti neuloutuvaa.


Tylli

Palleroita, tossut ja huivi

Saimme äidin kanssa kauan odotetun JUJU -kirjakerhon liittymispaketin, jossa oli tuo yllä näkyvä kirja sekä korukirja, joka joka esitellään varmaan myöhemmin.



Sain viikon flunssan juuri sopivasti, kun kirja tuli ja etsin sieltä pieniä minulle sopivia virkkausohjeita ja löysin ihanan pallero-ohjeen. Mikäs sen ihananpaa, kuin istua koko päivä sohvan nurkassa palleroita virkaten. Niitä syntyikin siinä innostuksessa yli kymmenen.





Aloitin nämä kahdeksan neliön palatossut jo jonkin aikaa sitten mutta vasta nyt innostuin tekemään ne loppuun.
Kun mietimme, mitä koristeita tossuihin lisäisimme, keksin että pallerothan sopisivat mainiosti.





Ja niinhän ne sopivatkin ;)




Tällaisen huivin neuloin ystävälleni syntymäpäivälahjaksi. 7 veljestä jättiraitaa tasaisena neuleena kasin puikoilla.

Tyttö