tiistai 16. maaliskuuta 2010

Tipuja

Pääsiäistunnelmissa tein aiemmin esiteltyjen pupujen seuraksi tipuja.
Sovelsin pupujen ohjetta, lankakin on sama. Malli kehittyi siinä tehdessäni.



Pienet siivet neulahuovutin Huopanen langanpätkistä, jonka ensin avasin haituvaisiksi.



Olen tyytyväinen lopputulokseen, vallankin kun voin tuntea aitoa ylpeyttä myös mallin kehittelystä.








Rauhallista rinnakkaineloa Elmeri-kissan kanssa...

Monenlaisa muitakin suunnitelmia on pääsiäisen varalle, pysykää kanavalla ; )

Tylli

lauantai 6. maaliskuuta 2010

Pusut, joissa jauho ei pölise



Sain kutsun "Tarmonpäivän" juhliin, koska juhlia ei haluta nimittää tupaantulijaisiksi, vaikka rakastunut pari on juur’ikään muuttanut uuteen kotiin. Myös tuliaisten tuominen oli kutsussa kovin kiellettyä, MUTTA...
...tuumimme Tytön kanssa, että tuskinpa kukaan voi pahastua rakkaudella väkerretyistä pikku pusuista : )

Ruokaohjeita ja herkkuja á la Marie -sivuilta olimme jo aiemmin bonganneet pusuohjeen, joka kertaalleen todettiin hieman hermoja vaativaksi askareeksi, mutta jonka lopputulos on namihermoja kutkuttava. Illan emäntä ei tule juttuun tavallisten jauhojen kanssa, joten pusuista oli sorvattava gluteenittomia.

Näin se menee:

Vatkaa 3 valkuaista kovaksi vaahdoksi. Lisää siihen vähitellen 2 dl sokeria. Jos teet mansikkapusuja, lisää 1 ½ dl mansikkatomusokeria ja ½ dl tavallista sokeria.



Jos teet mokkapusuja (kuten kuvassa) lisää 1 ½ dl tomusokeria ja ½ tavallista ja 1 tl vaniljasokeria, 1 tl tummaa kaakaota ja 1 tl pikakahvijauhetta (jauhoin sen ensin tosi hienoksi huhmareessa).



Nostele vaahto pursotuspussiin ja pursota keksipohjalle kauniita pusuja.



Tavallisissa pusuissa käytimme Marie-keksejä, gluteenittomiin käytimme Semperin kolakeksejä (olivat pohjaratkaisuna paljon paremman makuisia kuin Mariet).


Kuvassa gluteenittomia mansikkapusuja.

Sitten pusut uuniin 150 asteeseen noin 8 minuutiksi.

Tässä olikin homman helppo vaihe.

Vaativa vaihe on suklaakuorrutus: Sulata 150-200 gramman suklaalevy (kaksinkertaiseen annokseen 300 g) mikrossa ja lisää siihen 1 tl öljyä. Marie ilmoittaa dippaavansa pusut suklaaseen, mutta me sudimme suklaan silikonipensselillä. Sekin oli riittävän työlästä.

Pienenä vinkkinä: kuorruttamattomia pusuja kannattaa siirrellä isolla neulalla tai neulepuikolla. Käsillä tai lastalla siirreltäessä pusupinta helposti rikkoutuu. Kun suklaa on jääkaapissa yön yli jähmettynyt, pusuja on jo paljon helpompi käsitellä. Pusut pitää säilyttää jääkaapissa ja syödä mielellään valmistusta seuraavana päivänä.


Nonparellit keventävät tumman suklaapinnan raskaahkoa ulkonäköä.



Kauniisti koristeltu rasia kruunaa jutun.




Ikävä kyllä kuva ei monista tempuistani huolimatta suostunut siirtynään tähän oikein päin. Ne temput on nyt lopetettava, sillä täytyy puuhailla lauantain monet hommat, että illalla voi lähteä Tarmonpäivän juhliin.

Hyvää Tarmonpäivää kaikille Tarmoille ja muillekin tarmonpesille!

Tylli ja assistenttina toiminut Tyttö

maanantai 1. maaliskuuta 2010

Pupu huopuu



Tyttö on hiihtolomalla enonsa perheen luona, jonne laitan <3 terveiset blogipäivityksen myötä.



Olen pannut merkille, että monilla muillakin blogisteilla on pupu-aiheisia päivityksiä. Mieli kääntyy kevääseen, vaikka tuntuu kyseenalaiselta, näemmekö tänä vuonna sulavilta kinoksilta nurmea vielä vappunakaan : )

Ostin lumikinosten kunniaksi pari kerää valkoista Novita Huopasta. Langan vyötteessä oli huovutettavien lapasten ohje. Noudatin naiskokoa, johon luotiin 10 silmukkaa puikolle. Lopputulos paljasti, että lapsen kokokin olisi riittänyt (8 silmukkaa).


Kuva antaa käsitystä huovuttamattoman tuotteen koosta.

Pesin tumput ensin 40 asteessa todetakseni, että mahtuisivat miehellekin. Sitten toistin pesun 30 asteessa ja sain 14-vuotiaalle pojalleni sopivan koon. Hän on innokkaasti huopalapasia pitänyt. Yhden kerran käytin minäkin potkuriretkellä sillä seurauksella, että värjäytyivät kämmenestä vähän sinertäviksi.



Lankaa lapasiin meni vähän yli kerän. Lopuista langasta päätin tehdä pupuja pääsiäispöytään.

Ohje on Novitan uusimmasta lehdestä.

Ensin virkataan (käytin koukkua nro 5) 22 ketjusilmukkaa, jotka suljetaan renkaaksi. Siihen spiraalina kiinteitä silmukoita, kunnes työ on 7 cm. Seuraavalla kerroksella kavennetaan joka toinen silmukka, työ päätellään ja pupun selkä ommellaan kiinni.

Pääksi virkataan 10 ketjusilmukkaa renkaaksi, johon kiinteitä silmukoita spiraalina 3 senttimetrin verran. Sitten kavennetaan joka toinen silmukka, ja pupun päälaki ommellaan kiinni. Pupun pään sisään laitetaan sopiva määrä villalankaa ja pää ommellaan kiinni hartioihin.



Ja ei kun uutta pupua virkaamaan! Kun pupuja on riittävästi, ne laitetaan 40 asteiseen koneeseen parin pyyheliinan kanssa.

Huopuneet puput venytellään muotoonsa ja harjataan pörröisiksi. Minä käytin mokkakengille tarkoitettua, pientä teräsharjaa.



Lopuksi hahtuvavillasta neulahuovutetaan pupuille korvat ja hännäntöpykkä. Tyttö osti minulle neulahuovutusvälineet joululahjaksi. Kuulin eilenkin hänen äänensä sanovan: ”Äiti, älä pistä sormeesi!” Ja minähän pistin, valkoiselle pupun turkille tirahteli parinkin kertaa kauniin punaista verta.

Olen lopputulokseen hyvin tyytyväinen. Erikoisesti minua ilahduttaa, että pupuja voi tosiaan käyttää pääsisäispöydässä munan lämmittimenä. Virkkaan vielä kaksi, että jokaiselle perheenjäsenelle on oma pupu, ehkä vielä muutaman pääsiäisvieraita varten…